Karismaattinen ja liturginen rukous

Nokian mission leviäminen ympäri Suomea on merkittävä kristillinen ilmiö maassamme. TT Markku Koiviston johtama herätysliike herättää voimakkaita tunteita puoleen jos toiseenkin. Sivusta seuranneena en osaa muodostaa mielepidettäni, mutta ihmettelen, kuinka kirkko polarisoituu karismaattisuuden suhteen.

Tyhjät jumalanpalvelukset ovat taatusti aikamme tunnusmerkki. Nokian missio vetää puoleensa tuhansittain ihmisiä. Minulle tämä kertoo, että Nokian missionissa on jotakin, joka saa etsivän ihmisen hakemaan toivoa. Siksi on kummallista, että kirkko ei käy keskustelua näiden tuhansien kanssa. Mitä he etsivät Nokian missionin kautta, johon he eivät koe saavansa vastausta muualta? Voisiko Pihkalan edustama kirkko oppia näiltä tuhansilta jotakin siitä, mitä kirkko on saattanut hukata? Voisiko oppineet astua lähemmäksi lampaitansa?

Kirkon enemmän luterilaiset karismaatikot, kuten ekonomi Pirkko Jalovaara ja pastori Seppo Juntunen, eivät ole suurennuslasin alla. Johtuuko tämä siitä, että heidän toimintansa "päämajat " sijoittuvat Tampereen hiippakunnan ulkopuolella? Vai siitä, että Jalovaara ja Juntunen harjoittavat selkeästi luterilaista karismaattisuutta? Koiviston karismaattisuudessa on suuren maailman elkeitä verrattuna luterilaisittain hartaaseen Jalovaaran ja Juntusen karismaattisuuteen. Jalovaara kertoo oppineensa rukouksesta mm. vanhasta kirkollisesta perinteestä, mutta Koiviston julkinen rukous muistuttaa kieltämättä lammikon takaisia TV-evankelistoja. Jos olen rehellinen, minua ärsyttää Nokian missionin amerikkalaisuus. Mutta olen maailmaa niin paljon matkannut, että olen nähnyt Pyhän Hengen toimivan niin perinteisessä liturgisessa lähestymistavassa kuin "intiaanien sadetanssien" keskellä.

Suomalaisena ja burnoutin läpi käyneenä helluntailaisena kuitenkin koen olevani lähempänä Jalovaaran lähestymistapaa. Se ei väsytä, mutta uudistaa. Suurielkeisyys taas vaatii paljon energiaa ja extrovertin mielentilan. Olen löytänyt itseni rukoilemassa vanhoja, paperiin kirjoitettuja rukouksia, kun ei jaksa itse muodostaa omia rukouksiani. Vanha ortodoksinen rukous -- Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä -- on yksi suosikkejani. Koen usein, kuinka Henki ottaa väsyneen pastorin rukoushuokauksen kanavakseen ja saan virkistyä Herrani virvoittavassa vaikutuksessa. Tunnustan näin helluntailaisena, että tutustumismatkani liturgiseen rukoukseen on ollut rikastuttavaa ja Hengen maailmoja avavaa.

Ystäväni, jos et jaksa omin sanoin rukoilla, osta rukouskirjoja ja yhdy kirjan rukouksiin sydämestäsi.