Laiska bloggari palaa...kännykkä on tämän aiheena

Olen laiska bloggari. Tai en ole laiska, sillä luen muiden blogeja usein. Sisällöntuotannossa vain mättää.

Erityisesti luen Asburyn teologisen seminaarin Uuden testamentin professori Ben Witheringtonin blogia. Hänen tekstinsä sisältö ja huumori ovat virvoittavia.

Eräässä blogissansa hän kysyy kysymyksen: "Voinko ostaa kännykän ja pysyä kristittynä?" Tuo on ajankohtainen aihe, koska kännykän käyttö hakee vieläkin sekä käytännöllisiä, sosiaalisia että eettisiä rajoja. Hän nimeää kännykän ihmisen narsismin ja itsekeskeisyyden symboliksi, uuden ajan epäjumalaksi.

Yksilö ei häpeä vastata kännykkään ilman anteeksipyyntöä keskustelleessaan kasvokkain toisen lähimmäisen kanssa. Kännykän kasvoton keskustelukumppani tuntuu olevan tärkeämpi kuin aidosti läsnäoleva ihminen. Nokian tunnuslause Connecting People on toive, mutta kännykä todellisuudessa toimii kuiluna, Disconnecting Life Discussions and People alive.

Jumalanpalveluksissa ja nuortenilloissa ihmiset poistuvat vastamaan kännykkään, kirjoittavat tekstiviestejä ja pelaavat kännykkäpelejä. Eikö aikamme ihmisiltä, jotka itseään kristityiksi kutsuvat, löydy Pyhän tunnetta ja janoa? Työpaikalla, koulussa ja harrastuksissa on tavallista, että kännykkä jää taka-alalle. Mutta miksi ei seurakunnassa? A mobile phone is disconnecting people from God.

Nuorisopastorina olen pannut merkille, että nuoria kiinnostaa nuortenilloissa oma kännykkänsä enemmän kuin rukous, ylistys tai opetuspuheenvuoron kuunteleminen. Kännykkä on ottanut voittoisan otteen käyttäytymisestämme. Hallitseeko kännykkä käyttäjäänsä? Vanha suomalainen sananlasku kuuluu: "Tuli on hyvä palvelija, mutta huono herra." Samoin on kännykän laita. Palvelijana se on apuvälinen, mutta Herrana se voi syrjäyttää sekä lähimmäisen että Jumalan. Onko kännykästä todellakin tullut narsismin ja itsekeskeisyyden uusi epäjumalallinen ilmentymä?