Pari hyvää tekoa päivässä...

Raamatuntulkinta, kirkkohistoria ja kokemus nykyisestä elämästä ovat usein hedelmällinen keskustelukumppani, jos aiomme ymmärtää Pyhiä Kirjoituksia paremmin.

Asuessani Belgiassa, joka on uskonnoltaan katolilainen ja yhteiskuntajärjestykseltään länsimainen, hyvinvointi demokratia, huomasin eron protestanttisen ja katolilaisen valtion erolla. Kun kerjääminen on harvinainen ilmiö protestanttisessa maassa, kuten Suomessa, katolilaisessa valtiossa katujen kulmat voivat täyttyä kerjäläisistä. Tiesitkö, että tämä eroavaisuus juontuu takaisin uskonpuhdistukseen?

Noustessaan taistelemaan katolilaisen kirkon anekauppaa vastaan, Luther näki almujen jakamisen köyhille ongelmana. Se tuki katolilaisen kirkon oppia armosta ja vanhurskaudesta. Kun ohikulkija lahjoitti köyhälle lantin, hän ajatteli tienaavansa osuuden Jumalan armosta ja vanhurskaudesta. Luther halusi kaikin tavoin puhdistaa katolilaisen teologian - jopa käytäntöön saakka. Hänen toimistaan seurasi, että kerjääminen kielettiin. Ollessaan realisti köyhyyteen puututtiin yhteisön voimin. Kaupunkien ja kylien keskuksiin sijoitettiin eräänlaiset rahankeräyslippaat, joihin rikkaat saivat lahjoittaa rahaa anonyymisti. Luotettavaksi katsottu virkailija jakoi rahat eteenpäin. Näin köyhiä ei unohdettu eikä katolaisen kirkon opin käytäntö heijastunut enää kadulle, tavallisen ihmisen elämään. Lutherin sosiaalireformaatiosta voidaan katsoa syntyneen kehitys kohti nykyistä käsitys kunnallisesta toimentuloturvasta, eläkejärjestelmästä sekä työttömyysrahasta.

Nykyisin lähimmäinen hyvinvointi on järjestäytynyt lainsäädännön keinoin. Tuloerojen kasvaessa ja rakenteellisen köyhyyden lisääntyessä, on kuitenkin syytä kysyä, mitä elävä kristitty voisi tehdä. Tämä on tärkeä kysymys, sillä Raamattu osoittaa, että "hyvät teot" ovat osa Jumalan lapsen elämää.

Vuorisaarnassa Jeesuksen seuraajista kerrotaan "maan suolana" ja "maailman valkeutena". Usein tämä tulkitaan julistavana evankeliointina, vaikka Jeesus totesi: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa" (Matt 5:16). On syytä kysyä, mihin on jäänyt kristittyjen hyvä tahto.

Tänä päivänä helluntaipiireissä puhutaan herkästi evankeliumista, joka tekee ihmisestä rikkaan. Jumalan siunauksesta ymmärretään aineellisen hyvinvoinnin kertymisenä. Kuitenkin UT:ssa raha ja hyvinvointi nähdään kilpailijana Jumalan huolenpidolle. Itse asiassa rahan tulisi olla väline auttaa lähimmäistä.

Suhteemme lähimmäisen auttamiseen heijastaa meidän luottamustamme Jumalaan. Ehkä on aika antaa omastaan niin paljon, että suomalainen ihminen joutuu rukoilemaan tosissaan: "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme". Tästä köyhien, Jeesuksen seuraajien rukouksesta on tullut lihavien, rikkaiden ja kylmäsydämmisten rukous. Hävettää!

On aika tehdä pari hyvää tekoa...