Menestys evankeliumi vs. antelias evankeliumi

Eräs kaverini toimii pastorina pienessä seurakunnassa Roomassa, Italian pääkaupungissa. Keskustelin hänen kanssaan Skypen kautta. Liikuttavinta oli kuulla, että seurakunnan köyhin mies pitää hänen nelihenkisestä perheestään huolen. Mietin jälleen kerran, että mitä rikkaampi ihminen on, sitä vähemmän hän tahtoo auttaa. Köyhillä ja evankeliumin muuttamilla ihmisillä on aina sydäntä toisille ihmisille.

Olen usein miettinyt sitä, että mihin entisaikojen sankarillinen kristillisyys on kadonnut. Ennen aikaan, kun rikas tuli uskoon, hän lahjoitti ylimääräisen omaisuutensa pois. Nykyisin on tapana julistaa, että Jumala siunaa ihmistä kaikin puolin, jos hän haluaa jättää elämänsä hän käsiinsä.

Jeesus lupaa ihmisille, jotka lopettavat rikkauden etsimisen, Jumalan huolenpidon: "Etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa ja vanhurskasta tahtoaan, niin kaikki tämä teille annetaan." Minulla on henkilökohtainen kokemus tästä.

Viime kuussa, kun olin jäämässä lomalle, tililläni oli pyöreä nolla. Viikko tilipäivään. Ei rahaa, ei mitään. Olin herännyt aamulla rukoilemaan ja sanoin Jumalalle, että tarvitsemme apuasi. Viimeisen kokouksen jälkeen eräs nainen ojensi auttavan käden ilman, että hän tiesi tilannettamme. Selvisimme viikosta.

En ole koskaan ollut rikas, mutta aina valmis auttamaan. Evankeliumi on toiselle antamista. Jeesus antoi henkensä meidän edestämme. Tämä uhrautuminen toisten edestä on kristillisen vaelluksen ihanne. Siihe meidän tulee samaistua.