E-Raamattu

Bruce Metzger on kuollut

2007-02-17T09:12:00.000+02:00

Bruce Manning Metzger, yksi aikakautemme arvostetuimmista Uuden testamentin tutkijoista, on kuollut. Metzgerin, joka syntyi vuonna 1914, saavutukset ovat vertaansa vailla. Erityisesti hän vaikutti Uuden testamentin tekstikriittisessä tutkimuksessa, Raamatun käännöskomiteioissa sekä Raamatun tieteellisessä selittämisessä.

Oma kiinnostukseni Metzgerin työtä kohtaan näkyy gradussani, joka käsittelee erästä tekstikriittistä ongelmaa Ut:ssa ja erityisesti Markuksen evankeliumissa. Työssäni olen hyötynyt suunnattomasti Metzgerin komitean toimittamasta Greek New Testament (United Bible Society) tekstikriittisestä laitoksesta ja sitä selittävästä tekstikriittisestä kommentaarista. Hänen kirjansa The Text of the New Testament on kieliasultaan alansa selkein ja ymmärrettävin.

Mitä ihailen tässä miehessä on hänen sitoutuminen tieteelliseen raamatuntulkintaan sekä hänen syvää kunnioitusta seurakuntaelämää kohtaan. Samalla kun hän ei kumartanut kirkollisia traditioita hän ei koskaan pyrkinyt tuhoamaan seurakunnallista hurskautta, joka näkyi hänenkin elämässä. Hän pysyi uskollisena Jumalalle ja seurakunnalle, vaikkakin uskalsi osoittaa, että fundamentalistiset näkemykset Raamatusta eivät ole todistettavissa.

Oma raamattunäkemykseni on muotoutunut Metzgerin ja hänen kaltaistensa Raamatun tutkijoiden rehellisyyden äärellä (esim. F.F. Bruce, Gordon Fee, James Dunn, Martin Hengel, Daniel Wallace, Ben Witherington III, Antti Laato, Timo Eskola, Lauri Thuren). Toisaalta hänen teologiset lopputulokset eivät ole radikaaliteologian ilmentymiä, kuten Suomessa vaikkapa emeritus professori Heikki Räisäsen, mutta ei myöskään evankeelisen oikeiston "bibliolotriaa" (Raamattua palvotaan Jumalana). Voisin luonnehtia häntä vasemman siiven konservatiiviksi, joksi itsekin lukeudun. Tämän kaltaisten miesten jäljissä on hyvä kulkea.

Karismaattinen ja liturginen rukous

2006-12-18T22:03:00.000+02:00

Nokian mission leviäminen ympäri Suomea on merkittävä kristillinen ilmiö maassamme. TT Markku Koiviston johtama herätysliike herättää voimakkaita tunteita puoleen jos toiseenkin. Sivusta seuranneena en osaa muodostaa mielepidettäni, mutta ihmettelen, kuinka kirkko polarisoituu karismaattisuuden suhteen.

Tyhjät jumalanpalvelukset ovat taatusti aikamme tunnusmerkki. Nokian missio vetää puoleensa tuhansittain ihmisiä. Minulle tämä kertoo, että Nokian missionissa on jotakin, joka saa etsivän ihmisen hakemaan toivoa. Siksi on kummallista, että kirkko ei käy keskustelua näiden tuhansien kanssa. Mitä he etsivät Nokian missionin kautta, johon he eivät koe saavansa vastausta muualta? Voisiko Pihkalan edustama kirkko oppia näiltä tuhansilta jotakin siitä, mitä kirkko on saattanut hukata? Voisiko oppineet astua lähemmäksi lampaitansa?

Kirkon enemmän luterilaiset karismaatikot, kuten ekonomi Pirkko Jalovaara ja pastori Seppo Juntunen, eivät ole suurennuslasin alla. Johtuuko tämä siitä, että heidän toimintansa "päämajat " sijoittuvat Tampereen hiippakunnan ulkopuolella? Vai siitä, että Jalovaara ja Juntunen harjoittavat selkeästi luterilaista karismaattisuutta? Koiviston karismaattisuudessa on suuren maailman elkeitä verrattuna luterilaisittain hartaaseen Jalovaaran ja Juntusen karismaattisuuteen. Jalovaara kertoo oppineensa rukouksesta mm. vanhasta kirkollisesta perinteestä, mutta Koiviston julkinen rukous muistuttaa kieltämättä lammikon takaisia TV-evankelistoja. Jos olen rehellinen, minua ärsyttää Nokian missionin amerikkalaisuus. Mutta olen maailmaa niin paljon matkannut, että olen nähnyt Pyhän Hengen toimivan niin perinteisessä liturgisessa lähestymistavassa kuin "intiaanien sadetanssien" keskellä.

Suomalaisena ja burnoutin läpi käyneenä helluntailaisena kuitenkin koen olevani lähempänä Jalovaaran lähestymistapaa. Se ei väsytä, mutta uudistaa. Suurielkeisyys taas vaatii paljon energiaa ja extrovertin mielentilan. Olen löytänyt itseni rukoilemassa vanhoja, paperiin kirjoitettuja rukouksia, kun ei jaksa itse muodostaa omia rukouksiani. Vanha ortodoksinen rukous -- Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä -- on yksi suosikkejani. Koen usein, kuinka Henki ottaa väsyneen pastorin rukoushuokauksen kanavakseen ja saan virkistyä Herrani virvoittavassa vaikutuksessa. Tunnustan näin helluntailaisena, että tutustumismatkani liturgiseen rukoukseen on ollut rikastuttavaa ja Hengen maailmoja avavaa.

Ystäväni, jos et jaksa omin sanoin rukoilla, osta rukouskirjoja ja yhdy kirjan rukouksiin sydämestäsi.

Kirkkoisä Hieronymus ja heprean teksti

2006-12-14T08:29:00.000+02:00

Kahteen vuoteen en ole latinaa juuri käyttänyt, niin päätin lukea VT:a latinaksi, ettei kielitaitoni kerrassaan hupene.

Kirkkoisä Hieronymus kertoo johdannossaan Pentateukkiin "translatum in latinam linguam ed hebrao". Kysymys kuuluu: mikä heprean teksti hänellä oli? Tiedetään, että Pentateukin hän käänsi suoraan hepreasta. Vertailen lukiessani Vulgatan käännöstä pääasiallisesti Masoreettiseen tekstiin ja Septuagintaan ja epäsäännöllisesti joihinkin Targumeihin.

Genesis 2:24

MT - ja he tulevat yhdeksi lihaksi
LXX - ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi
VU - he tulevat olemaan kaksi yhdessä lihassa
Tar - he kaksi...

Jeesus ja Paavali käytti tätä "he kaksi" tekstiä omassa opetuksessaan(Matt 19:5; Mr 10:8; 1. Kor 6:16). Näyttää siltä, että "he kaksi" on aikainen ja selittävä lisäys, joka painottaa monogamista avioliittonäkemystä. Heprean teksti voisi merkitä myös polygamiaa. Tätä tämä teksti ainakin merkitsi aikaisissa dispuuteissa, joita juutalaisyhteisö kävi.

Tämän tekstin aikainen lukutapa on todiste siitä, että debaatti avioliitosta ja monogamiasta alkoi juutalaisyhteisössä todennäköisesti hieman ennen Septuagintan Pentateukin käännöstä (n. 200 eKr). Qumranin kirjäkääröt polemisoivat myös niitä temppelipalvelijoita, joilla oli monia vaimoja (CD 4.20--5.6; TS 57.15--19). Septuagintan alunperiin poleeminen lukutapa välittyi myöhemmin vanhan latinan käännökseen.

Näistä voimme päätellä, että kirkkoisä Hieronymuksen käännös Genesis 2:24 joko heijastaa 1) vanhan latinan käännöstä Septuagintasta, 2) hänen suoraa tietämystänsä Septuagintasta 3) jotain teologista keskustelua, johon Septuaginta lukutapa sopeutui paremmin, 4) hän lisäsi ulkomuististansa ei-tietoisesti (siis vahingossa) joko vanhan latinan tai Septuaginta lukutavan kääntäessään heprean tekstiä (tämä on tyypillinen kääntäjien virhe), tai 5) hänellä oli mielessään Jeesuksen ja Paavalin käyttämä lukutapa. Vaihtoehdot 1), 2), 4) ja 5) ovat ainakin suoraan perusteltavissa. Luulen, että Hieromys tietoisesti syrjäytti tässä kohden heprean tekstin, koska sitä ei käyttetty viitteenä UT:ssa, Septuagintassa ja vanhassa latinassa. En tiedä kävikö hän teologista keskustelua avioliitosta. Tietääkö joku, niin kirjoita huomioisi esa(piste)hyvonen(at)gmail(piste)com?

Mielenkiintoista tämä tekstikritiikki, johon olen kouluttautunut. Ja nyt haluan vastauksen tähän kysymykseen. Tähän voi tietysti mennä vuosia, koska en pysty asiaa systemaattisesti tutkimaan. Tai sitten unohdan tämän kysymyksen, koska en löydä asiasta tietoa mistään tarpeeksi. Tai sitten joku jo asian tietää. Tai sitten turhaudun kuten niin usein kerta tietoa ei löydy. "Etsivä löytää", mutta ei aina historiallista tietoa etsittäessä.

Syntyi Neitsyt Mariasta - tarua vai totta?

2006-12-07T22:55:00.000+02:00

Ensi viikon keskiviikkona pidän aiheesta alustuksen Music-Cafessa, E4 Mikkelin aluetyöryhmän teemaillassa. Tässä ensimmäinen versio luettavaksi.

SYNTYI NEITSYT MARIASTA – TARUA VAI TOTTA?

1. Johdanto

Suomalaiseen jouluidylliin kuuluu iloinen matka joulukirkkoon, jonka Immi Hellénin sanoittama ja R. Raalan säveltämä rallatus vuodelta 1898 kuvaa:

Yks, kaks, kol, nel, viis!

Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi,
muuten matka jää!

Tässä vesimalja,
silmät huuhtokaa.
Lämmin karhun talja
reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa -
siin' on silmäin eessä
synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.

Ruuna, virsta vielä
tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä
aina olla vois!

Kirkkotie oli vielä iloinen, mutta kerrotaan, että vuonna 1987 monet kirkosta palaajat matkasivat kotiin itkussa suin. Saarnatuoleista julistettiin Teologisessa Aikakausikirjassa ilmestyneen, tuolloin eksegetiikan apulaisprofessori Lars Aejmelaeuksen kirjoittaman artikkelin Joulun satu ja sanoma Uuden testamentin tekstien kriittisen tutkimuksen valossa pohjalta, että Jeesuksen syntymäkertomukset Uudessa testamentissa on parhaimmillaan kuin kaunis satu.[1] Tätä aihetta oli jo sivutta 60-luvulla professori Heikki Räisäsen saksakielisessä, Mariaa käsittelevässä väitöskirjassa,[2] mutta nyt asia kiiri saarnatuoleihin asti.

Monien asioiden joukossa Aejmelaeus esittää kriittisen näkökulman, että Jeesuksen neitseestä sikiäminen rinnastuu antiikin ajan legendaarisiin kertomuksiin jokin merkittävän henkilön synnystä – pakanakirjallisuuden kuvauksiin, ”joissa jumaluus hedelmöittää maallisen naisen ja suhteesta syntyy suuri sankari tai muuten merkittävä hahmo.”[3] On totta, että antiikin maailma oli pullollaan tämänkaltaisia tarinoita, mutta mikään niistä ei ole esitetty näkökulmasta, että nuori nainen tulisi neitsyenä raskaaksi. Siksi rajoitumme tarkastelemaan Jeesuksen syntymäkertomuksia, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, ja perehdymme tarkemmin neitseestä syntymisen problematiikkaan.

2. Onko ongelmana yliluonnollisen hylkääminen?

Suuren yleisönreaktio yliopistolliseen raamatunselitykseen on usein, että tiede lähtökohtaisesti hylkää yliluonnollisen mahdollisuuden. Aejmelaeus on tässä merkityksessä mielenkiintoinen tutkija. Hän kieltää neitseestä syntymisen, mutta uskoo historiallis-kriittisen tutkimusmetodin vahvistavan Jeesuksen ylösnousemuksen.[4] Kuva historiallisesta raamatunselityksestä näin laajenee. Rehellisen tutkijan tulisi pyrkiä niihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, johon salapoliisityön johtolangat eli evidenssi luonnollisesti ohjaa. Ohjaako evidenssi neitseestä sikiämisestä luonnollisesti siihen lopputulokseen, että puhe siitä on tarua vai totta?

3. Historialliset kysymykset

3.1. Moninaisten lähteiden kriteeri

Hiljaisuus UT:ssa

Historiallisessa tutkimuksessa pidetään sellaista tietoa luotettavana, joka voidaan vahvistaa useissa, toisistaan riippumattomissa lähteissä. Puhuttaessa Jeesuksen neitseestä sikiämisestä UT on harvinaisen hiljainen. Vain Matteus ja Luukas sisältävät kertomukset Jeesuksen syntymästä ja erityisesti mainitsevat neitseestä sikiämisen vain parissa jakeessa (Mt 2:23; Lk 1:27). Kokonaisuudessaan Matteuksen ja Luukkaan välisissä lapsuuskertomuksissa on huomattavia eroja, joita on vaikea sovittaa yhteen. Paavali ja Johannes painottavat Jeesusta pre-eksistenttinä luomisen agenttina. Markuksen evankeliumi ei viittaa millään tavoin Jeesuksen syntymään. Mutta riittävätkö nämä näkökulmat puolustamaan sitä, ettei Jeesus olisi syntynyt neitseestä?

Moninaisten lähteiden kriteerillä tarkasteltuna Markuksen evankeliumi, joka on nykytietämyksen valossa aikaisin, ei mainitse oppia neitseestä sikiämisestä. Samoin Paavali, joka on UT:n kirjoittajista aikaisin, tuntee vain opin pre-eksistentistä Jeesuksesta ja kirjaa Galatalaiskirjeessä luvussa 4 jakeessa 4, että ”mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa, naisesta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen”. Tämä luonnollisesti herättää kysymyksen, mikä on tämän jakeen tietoarvo? Viittaako se neitseestä syntymiseen? Palataan tähän kysymykseen kohta.

Samoin Johanneksen evankeliumi, joka kirjoitettiin noin 20 vuotta myöhemmin kuin Matteus ja Luukas, kehittää oppia pre-eksistentistä Jeesuksesta pidemmälle kuin Paavali. Miksi tämä evankeliumi lähestyy Jeesuksen alkuperää VT:n viisausteologian avulla, jossa Sana l. logos nähtiin ennalta olevana luomisen agenttina? Lyhyen johdannon jälkeen Johanneksen evankeliumi esittelee aikuisen Jeesuksen Johanneksen kasteen yhteydessä, kuten Markuksen evankeliumi teki noin 40 vuotta aikaisemmin. Pelkästään toisen ja neljännen evankeliumin valossa lukija ei tietäisi mitään Jeesuksen alkuperästä. Johannesta luettaessa havainnoitsija jäisi ihmettelemään, kuinka pre-eksistentti Logos tuli ihmiseksi? Luvun kuusi jae 42 antaa Jeesuksen vastustajien suulla seuraavan vastauksen: ”Ja he sanoivat: ”Eikä tämä ole se Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?”” Jeesuksen aikalaisetkin kompastuivat samaan kysymykseen. Johannes, Markus ja Paavali eivät avaa meidän ymmärrystämme suhteessa Jeesuksen syntymätapahtumiin, mutta he antavat olettaa, että ennen luomista olemassa ollut Jumalan Poika tuli lihaksi maanpäälle eli inkarnoitui (1. Kor 8:6, Kol 1:16, Hepr 1:2, Joh 1:3, Joh 1:10).

Toisaalta on mielekästä kysyä, kieltääkö Paavalin ja Johanneksen vahvistama traditio Jeesuksesta pre-eksistenttinä Jumalana ja Viisautena neitseestä syntymisen? Tosi asia on, että Gal 4:4 ja Joh 6:42 eivät vahvista ilman näiden tekstien ulkopuolista tukea neitseestä sikiämistä. Ne eivät myöskään kiellä sitä, sillä näiden tekstien tietoarvo on jossain muualla kuin käsiteltävässä aiheessa. Esimerkiksi Gal 4:4 viittaa Jeesukseen ennalta olleena, joka Jumala lähetti ajan tultua täyteen. Tässä yhteydessä lauseke ”naisesta syntyneenä” tähtää sanomaan, että Jeesus syntyi lainalaisuuteen. Jakeen tietoarvo ei kohtaa meidän kysymystämme. Samoin on Joh 6:42 laita. Sen tietoarvo ei kohtaa neitseestä syntymisen problematiikkaa.

Jeesuksen syntymästä Matteuksen ja Luukkaan ulkopuolella ei tiedetä juuri mitään. Johanneksen mukaan Jeesus nähtiin Marian ja Joosefin poikana. Paavali tiesi kuitenkin tradition, että Jeesus oli daavidilaista sukua (Rm 1:2,3), joka on ainut vahva linkki Paavalista Matteuksen ja Luukkaan syntymäkertomuksiin. Paavali tiesi myös sen, että Jeesus syntyi naisesta, mutta ei anna meidän tietää, kuinka Jeesus hedelmöittyi.

Matteus ja Luukas

Osoittaessaan Matteuksen ja Luukkaan syntymäkertomusten välisiä jännitteitä tutkijat eivät voi yksiselitteisesti tulkita näitä kertomuksia mytologiseksi kokonaisuudeksi. Sekä Matteus että Luukas välittää tietyt keskeiset teemat Jeesuksen syntymästä sisältäen ajatukset kihlatusta parista Mariasta ja Joosefista, neitseellisestä hedelmöittymisestä, Jeesuksen syntymä aviottomana lapsena, Joosefin daavidilainen alkuperästä, syntymästä Betlehemissä Herodeksen hallintakauden aikaan, enkeli-ilmestyksessä annetusta Jeesus-nimestä ja Jeesuksen kasvamisesta aikuisuuteen Nasaretissa.[5] Yhtäläisyyksien ollessa näin monia täytyy Luukkaan ja Matteuksen käyttämä aineiston traditiollisuus olla vanhempaa kuin näiden evankeliumien kirjoitusajankohta. Näin traditiokritiikki vahvistaa moninaisten lähteiden kriteerin synnyttämän näköalan. Kyseessä on aikainen aineisto, joka puoltaa näiden tekstien historiallista ydintä,[6] mutta aika on rikastanut tekstien pintakerrosta.[7]

3.2. Jeesuksen syntymän erityispiirteet

Jeesuksen syntymässä on erityispiirteensä, joita vertailemalla muuhun historialliseen aineistoon, huomaamme, että neitseestä sikiäminen ei ole historiallisesti mahdotonta.

3.2.1. Analogian periaate kaiken taustalla

Analogia on eräs tieteellisen argumentoinnin työkalu. Sillä tarkoitetaan, että maailmassa on ollut valalla tietyt lainalaisuudet, joiden mukaan sekä luonto että ihmiset ovat toimineet. Tämän periaatteen mukaan Raamatun kertomuksia on verrattu muihin vanhoihin lähteisiin, jotka todistavat antiikin maailma ihmisten ajattelutavasta.

Antiikin aikaan oli tyypillistä, että suurmiesten syntymästä ja lapsuudesta ei tiedetty paljon. Siksi sepitettiin taruja heidän syntymästään siinä valossa, mitä heidän elämänsä suuret saavutukset olivat. Sankarilla täytyi olla myös loistelias alku. Tyypillinen taru oli sankarin syntymämyytti, jossa kerrottiin jumaluuden yhtyneen naiseen. Siksi useat tutkijat selittävät, että Jeesuksen syntymäkertomuksia ympäröivät samankaltaiset olosuhteet. Mitä on nämä loisteliaat teot, joka olisi tehnyt Jeesuksesta aikalaistensa silmissä suuremiehen? Jeesuksen tekemät ihmeet ja oletettu ylösnousemus kuoleman jälkeen tekivät Jeesuksesta kieltämättä aikansa sankarihahmon. Aejmelaeus väittääkin, että pääsiäisen tapahtumat ohjasivat alkuseurakunnan keksimään Jeesukselle syntymämyytin.[8] Näin hän käyttää – tiedostaen tai tietämättään – tätä periaatetta tulkintansa taustalla.

Aejmelaeus toteaa, että joulukertomusten syntyprosessiin sovellettiin VT:a.[9] Patriarkkojen syntymää verhosi enkeli-ilmestykset ja hedelmättömän naisen raskaaksi tuleminen yliluonnollisen ilmoituksen johdosta. Neitsyt aihio Jeesuksen syntymäkertomuksiin olisi tällöin johdettu Jesajan kirjan (7:14) Immanuel profetiasta Septuagintan käännöksen mukaisesti, jossa heprean ”nuori nainen” (alma) käännettiin kreikan ”neitsyenä” (parthenos).

Tämänkaltaisen selitysmallin lopputulos on se, että Jeesuksen syntymä neitseestä on verrattavissa antiikin ajan syntymämytologioihin. Neitseestä syntyminen tulkitaan myyttinä, epähistoriallisena kerrontana. On kuitenkin kaksi tekijää, jotka heikentävät yllä esitettyä selitysmallia ratkaisevasti.[10] (1) Jeesuksen syntymä voidaan nähdä ristiriitaisena VT:n syntymäkertomuksia ajatellen ja (2) UT esittää Jeesuksen neitseestä sikiämisen epäseksuaalisena tapahtumana, joka on ristiriitainen suhteessa antiikin sankareiden syntykertomuksiin. Näitä kahta kohtaa tukevat häpeän ja epäjatkuvuuden kriteerit.

3.2.2. Häpeän kriteeri: Jeesus syntyi aviottomana

Jeesuksen syntymää ympäröitsi epäilyn ilmapiiri.[11] Sekä VT:n syntymäkertomukset että antiikin maailman sankareiden syntymä tapahtuivat suotuisissa oloissa. Evankelistat kertovat, että kihlattu neitsyt oli raskaana. Tuolloin Jeesus ymmärrettäisiin ”lehtolapsena” sekä juutalaisessa avioliittolaissa että antiikin ajan sankareiden syntymämyyttejä tarkasteltaessa.

Juutalainen avioliitto laki ja VT:n syntymäkertomukset

Niin Aabrahamin ja Sarain poika Iisak kuin Elkana ja Hannan poika Samuel syntyivät enkeli-ilmestyksen johdosta hedelmättömistä kohduista VT:n mukaan (vrt. 1. Moos 17; 1. Sam 1). Samoin oli Johannes kastajankin syntymisen laita. He kaikki syntyivät ilman moraalista poikkeamaa verrattaessa juutalaiseen avioliitto lakiin. Naiset tulivat raskaaksi normaalissa sukupuoliyhteydessä aviomiehiinsä. Tällöin Marian raskaus on poikkeas niin juutalaisesta avioliittolaista kuin VT:n kerronnallisesta historiasta.

m. Ketub 1:2; 4:2; 5:2

m. Ned. 10:5

vrt. Matt 1:18-19.

Luuk 1:27, 35

Ajanlaskumme alun Välimeren kulttuuri oli häpeän ja kunnian kulttuuri. Evankelistojen rehellisyys Jeesuksen tavassa kuolla, ottaa syntisille tarkoitettu kaste, sapattilain kumoaminen, paaston aliarvioiminen korostavat sitä, että evankelista pysyivät uskollisena Jeesus traditiolle, koska säilyttivät nämä ainekset, jotka tuottivat sekä Jeesukselle että hänen seuraajillensa häpeää sen ajan kulttuurimaisemaan peilattuna.[12] Tässä valossa yksikään VT:n syntymäkertomus ei rakennu häpeän ympärille, aviottoman lapsen odotukseen, niin kuin Jeesuksen odotus ja syntymä. Jokainen lapsi oli odotettu ja lainkuuliaisuuden kautta alkuun saatettu. Siksi olisi outoa, jos alkukristityt olisivat keksineet häpeällisen piirteen Jeesuksen syntymäkertomuksiin. Uuden testamentin professori Ben Witherington kysyykin: ”Miksi varhaiskristityt, aikaisen evankelisen ryhmän jäsenet, olisivat luoneet niin monta vaikeutta itsellensä ja avanneet oven aviottoman lapsen syytteille keksimällä idean neitseestä syntyneestä Jeesuksesta?”[13] Molemmat Matteus ja Luukas eivät peittele tätä häpeän ilmapiiriä, joka ympäröi Jeesuksen alkua. Joosef ja juutalainen yhteisö epäilivät Marian raskautta lainvastaiseksi.

Tutkittaessa historiallista Jeesusta, tutkijat ovat formuloineet periaatteen, että ne Jeesuksen teot tai puheet, jotka olisivat voineet synnyttää häpeää alkuseurakunnassa, on suurella todennäköisyydellä Jeesuksen historiallisia puheita tai tekoja. Jeesuksen syntymän olosuhteet puhuvat häpeän puolesta. Miksi alkuseurakunta olisi saattanut sankarinsa häpeälliseen valoon? Tähän ei löydy järkevää historiallista syytä, siksi häpeä mahdollistaa Jeesuksen neitseestä sikiämisen historiallisuuden.

3.2.3. Epäjatkuvuuden kriteeri: Jeesus sikisi epäseksuaalisesti

Epäjatkuvuuden kriteeriä normaalisti sovelletaan niihin aineksiin Jeesuksen sanoja ja tekoja, jotka eivät ole voineet syntyä varhaisjuutalaisuuden tai varhaiskristillisyyden vaikutuksessa. Juutalaisuuden suhteen Jeesuksen syntymäkertomus on poikkeava koskien hedelmöittymistä avioliiton ulkopuolella. Epäjatkuvuus on silmin pistävää verrattaessa VT:n ja Johannes Kastajan syntykertomuksiin. Hedelmättömät naiset tulivat Jumalan lupauksesta raskaaksi normaalin sukupuoliyhteyden kautta (esim. Saara, Hanna). Epäjatkuvuuden kriteeriä voidaan myös soveltaa antiikin ajan sankareiden jumalallisiin syntymäkertomuksiin.

Antiikin ajan sankareiden syntymäkertomukset kertovat, kuinka jumaluus hedelmöitti naiseuden seksuaalisessa yhteydessä. Jeesuksen hedelmöittyminen voidaan nähdä seuraavin perustein epäseksuaalisena tapahtumana peilattaessa ajanlaskumme alun Välimeren uskonnollisiin ja kulttuurillisiin vaikutteisiin. (1) Antiikin ajan jumalolennot/ enkelit ovat maskuliinisia hahmoja, jotka siittivät naisia. VT:ssa yliluonnollinen siitos tuomitaan syntinä (Jumalan pojat siittivät maan naisia; vrt. 1. Moos 6). (2) Pyhä Henki on taas suvultansa feminiini raamattuteologiassa (hepr. Ruach, feminiini (VT) ja kreik. to pneumon, neutri). Siksi Pyhä Henki ei voinut siittää Jeesusta alulle, vaan toimi uuden elämän luojana Marian kohdussa. Sekä Matteuksen että Luukkaan kuvaama Pyhästä Hengestä sikiäminen ei ole selitettävissä VT:n taustaa vasten tai antiikin maailman sankaritarustojen perustalta. Tässä kohden vallitsee todellinen epäjatkumo, joka puoltaa neitseestä sikiämisen historiallisuutta.

4. Yhteenveto

Jeesuksen syntymäkertomuksissa oppi neitseestä sikiämisestä on iloisesti puolustettavissa. Tätä tukevat moninaisten lähteiden kriteeri ja se, että neitseestä sikiämisen traditio on paljon vanhempi kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeiden kirjoitusajan kohdat. Tätä seikkaa tukee myös Jeesuksen syntymän häpeän ilmapiiri, epäseksuaalinen hedelmöittyminen ja Jeesuksen syntymäkertomuksen erilaisuus rinnastettuna VT:n patriarkkojen syntymäkertomuksiin. Joulukirkkoon on syytä palata tänäkin vuonna iloisin ja reippain mielin. Matka takaisinkin on ilon täyteinen, koska Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä Marian säilyessä vielä neitsyenä.

[1] Lars Aejmelaeus, ”Joulun satu ja sanoma Uuden testamentin tekstien kriittisen tutkimuksen valossa,” Teologinen Aikakausikirja (1987/6): 463—470.

[2] Heikki Räisänen, Die Mutter Jesu im Neuen Testament , (Helsinki, Diss. Helsinki. Acta Academiae Scientiarum Fennicae B 158, 1969).

[3] Aejmelaeus 1987, 466.

[4] Ibid, 470. Aejmelaeus toteaa, että Jeesuksen ylösnousemus kertomukset täyttävät ne kriteerit, että nämä tapahtumat voidaan luokitella historialliseksi. Item, Jeesuksen ylösnousemus, Osa I, Tausta ja Paavalin todistus, Suomen eksegeettisen seuran julkaisu 57 (Helsinki, 1993); Jeesuksen ylösnousemus, Osa II, Synoptiset evankeliumit ja Apostolien teot, Suomen eksegeettisen seuran julkaisu 59 ( Helsinki ,1994).

[5] John P. Meier, A Marginal Jew, Osa I, The Roots of the Problem and the Person, Anchor Reference Library, (New York, 1991), 214—230.

[6] I. Howard Marshall, Luke, NIGTC (Grand Rapids: Eerdmans, 1978), 63--64, osoittaa, ettei sellaisilla väitteillä (Harnack, Taylor, Bulttman), jotka kertovat Luukkaan lisänneen neitsyt aihion luvun 1 jakeen 34 perustalla jakeeseen 27, ole mitään perää. Koko aineisto on peräisin ajalta ennen Luukkaan kirjoittamistehtävää.

[7] Rikastettu historia tarkoittaa sitä, että tämänkaltainen tulkinta pystyy tasapuolisesti tunnustamaan Jeesuksen syntymäkertomusten sekä historiallisen että vähemmän historiallisen aineksen.

[8] Aejmelaeus 1987, 469—470.

[9] Ibid, 466—468.

[10] Aejmelaeus listaa tulkintansa tuekseen myös joukon muita historiallisia ongelmia Jeesuksen syntymäkertomuksista, jotka hänen mukaansa todistavat Jeesuksen syntykertomusten legendaarisuudesta. Koska ne eivät ole suoranaista aihepiiriä koskevaa materiaalia rajoitun sanomaan, että syntymäkertomusten historialliset yhtäläisyyden Matteuksen ja Luukkaan välillä vahvistavat käsitystäni, että Jeesuksen syntymäkertomuksen ydin on selkeä, mutta pintakerros rikastettua historiaa. Asian ytimessä ovat yksimielisyys kihlatusta parista Mariasta ja Joosefista, neitseellisestä hedelmöittymisestä, Jeesuksen syntymä aviottomana lapsena, Joosefin daavidilainen alkuperästä, syntymästä Betlehemissä Herodeksen hallintakauden aikaan, enkeli-ilmestyksessä annetusta Jeesus-nimestä ja Jeesuksen kasvamisesta aikuisuuteen Nasaretissa. Väittelyn kohteena ovat sukuluettelot, itämaantietäjät ja tähti, Jeesuksen syntymäajankohta (Luukas 2:1-2) ja muut pienemmät yksityiskohdat.

[11] Meier 1991, 222—229.

[12] Ibid, 168--171.

[13] Ben Witherington III, New Testament History: A Narrative Account (UK, Paternoster, 2001), 69.

Hyvää Kristillistä Uutta Vuotta!

2006-12-04T11:57:00.000+02:00

Ben Witherington toteaa jälleen kristityistä asian oikean ytimen. He eivät oikein tiedä mitä kaikkea heidän uskon rikas perintö sisältää.

"Kristityt ovat niin kummallisia. Juutalaiset tietysti juhlivat Rosh Hashannahia -- juutalaista uutta vuotta. Suurin osa kristityistä ei kuitenkaan edes huomannut, että Kristillinen Uusi Vuosi on juuri alkanut. Sen sijaan he mieluummin juhlivat antiikin Rooman ja maallistuneen maailman uutta vuotta tammikuun ensimmäisenä...Tätä voisi verrata kiinalaisen uuden vuoden juhlitaan, vaikka et ole kiinalainen. Juhliessamme maallista uutta vuotta tämä on huono todistus maailmalle, että emme juhli kristillistä uutta vuotta. Kristittyjen pitäisi pitää oma juhlakalenterinsa eikä Ceasarin -- olipa tämä Ceasar sitten antiikkinen tai nykyaikainen. "

Ensimmäinen adventti on kristityn vuoden alku. Juhlan ydin on keskittyä Jeesuksen toiseen tulemukseen, ei ensimmäiseen. Ensimmäisen adventin luulisi olevan meille helluntailaisille erityisen rakas, koska suuri osa teologiaamme perustuu eskatologiselle odotukselle - Tule Herra!

Tämä rukous arameaksi löytyy 1. Korinttolaiskirjeen 16:22: Maran ata. Tähän kaipuuseen Paavali lopetti erään vaikeimmista kirjeistään. Kirjeen alussa hän totesi, että Herra Jeesus Kristus on kykenevä tekemään valmiiksi hyvän työnsä ennen takaisin tuloansa korinttilaisissa, joiden moraalinen tila oli kestämätön kristilliselle elämälle. Kirjeen lopussa hän rukoilee syvän odotuksensa -- Tule Herra!

Oma rukoukseni tässä ajassa on sama. Jos Herran tulo viipyy, kuinka pitkälle kristittyjen valvominen haalistuu. Aikamme kristillisyys on heikko valo todellisuudesta: esimerkiksi avioliiton pyhyydestä tivataan koko ajan perusteluja avoliittoon muuttaneiden kristittyjen taholta. Avioerot ovat lisäntyneet hedelmänä meidän haaleasta kristillysyydestä.

Narnia - laita luovat lahjasi käyttöön

2006-12-02T16:52:00.000+02:00

Yksi tärkeä osa kristillisyyttä on sen joustavuus kulttuurin keskellä. Minusta olisi ilo nähdä, kuinka luovat ja taiteelliset lahjat alkaisivat kukoistaamaan helluntailiikkeenkin keskellä ilman syyllisyyden tuntoa siitä, että taitelijat kysyisivät, olenko vaikutuksiltani maailmallinen vai hengellinen. C. S. Lewis on loistava esimerkki tästä unelmastani.

Katsoimme varhaisnuorten kanssa "Narnia: Velho ja leijona" -leffan viime yönä "Lock in" yöseikkailun lomassa. Narnia -sarja, jonka ensimmäiseen osaan elokuva perustui, on alunperin kirjailija C. S. Lewisin kirjoittama. Tyylilajiltaan kirja edustaa fantasiaa.

C. S. Lewis oli keskiajan ja renesanssiajan kirjallisuuden professori Cambridgen yliopistossa. Tunnustava ateisti kääntyi kristinuskoon kypsällä iällä.

Lewissä ihailen sitä, kuinka hän valjasti oman lukeutuneisuutensa kristinuskon levittämiseen. Esimerkiksi tiedetään, että hän ja hänen ystävänsä J. R. R. Tolkien tutkivat pohjolaista mytologiaa mm. Kalevalaa. Tolkienin tavoin hän kehitti länsieurooppalaiseen kulttuurimaisemaan sopivia lähestymistapoja kertoakseen kristillisen sanoman. Kukapa ei ymmärtäisi Leijona hahmoa Kristuksen kaltaiseksi, syntien sovittajaksi ja velhoa pahan ilmentymäksi, eurooppalaista noitatarustoa hyödyntäen. Juudan leijona tuli ja murskasi pahan vallan.

Olen miettinyt, kuinka C. S. Lewisin kaltaisten kirjailijoiden vaikutus helpottaa kristittyjen työtä. Minun ei tarvitse selittää juurtajaksaen mitä tarkoittaa sovitus ja uhri toisen edestä, koska esimerkiksi Narnian symboliikkamaailma tekee tämänkaltaisen käsitteistön tutuksi maallistuneille länsimaalaisille. Leijonan kuolema petturipojan sijaan löi Valkoisen Velhon vallan. Kuolema ei voinut Leijona kuningasta voittaa. Hän nousi ylös. Tämä tarinan juoni osoittaa, kuinka Narnia ja muut samankaltaiset fantasiakirjat tarjoavat käyttökelpoisi rinnastuksia, kun maallistuneelle länsimaalaiselle jaetaan evankeliumia. Kulttuurin tunteminen ja sen luominen on ehdoton edellytys sille, että evankeliumia ylipäätänsä voidaan jakaa.

Toivon, että tämä kirjoitus auttaisi sinua tunnistamaan itsessäsi luovat lahjasi, jolla voit palvella korkeampia päämääriä.

Kreikkalainen naimakauppa ja kristillisiä ajatuksia

2006-12-01T11:26:00.000+02:00

My Big Fat Greek Wedding - Kreikkalainen naimakauppa

Katsoin elokuva valikoimastani erään aikamme omaperäisimmistä elokuvista. Romanttinen komedia käsittelee kahden, eri kulttuurista olevan ihmisen tapaamista, ihastumista ja lopulta naimisiin menoa. Naisen suku on patavanhoillinen, kreikkalaiskatolinen perhe, jolle Kreikan menneisyys on koko maailman sivistyksen kehto. Tottahan se on, että kreikkalaiset ovat vaikuttaneet paljon länsimaalaisen sivistyksen syntyyn. Mutta tämä tekijä ei minua niinkään puhutellut kuin se, kuinka etääntynyt länsimaalainen on kulttuurinsa syntymaaperästään - kreikkalaisesta filosofiasta ja kristinuskon vaikutuksesta. Menneisyyden omaksuminen on nykyaikaiselle ihmiselle raskasta, mutta joskus niin antoisaa.

Elokuvasssa opettaja Ian Millerin, josta oli tuleva Dula Portokaloksen aviomies, rakastui niin kovaa Dulaan, että hän joutui kääntymään sekä kreikkalaiskatoliseksi että puolikreikkalaiseksi. Rakastumisen takia hän oli valmis ottamaan askeleen kohti tuntematon. Hän alkoi hapuillen omaksua kreikkalaisia perinnäistapoja, tuli kastetuksi ordotoksiseen uskoon ja ensimmäisen lapsen tullessa rupesi kasvattamaan häntä kreikkalaisiksi. Jollain tavoin tämä heijastaa sitä täyskäännöstä, jonka tulisi tapahtua ihmiselle, joka tulee aidosti kristityksi.

1) Jumalan rakkaus motivoi meidät tähän käännökseen. Siitä tulee elämämme uusi polttovoima. Saamme kokea Jeesuksessa Kristuksessa kaikki syntimme anteeksi ja rakastumme anteeksiantajaamme ja armahtajaamme.

2) Rakastuneina Jeesukseen alamme janoita oppimista hänen asioistaan niin kuin rakastuneet haluavat oppia tuntemaan toinen toisiaan. Rukous ja Raamattu eivät ole meille velvollisuus, vaan ihana etuoikeus etsiä Vapahtajamme armollisia kasvoja.

3) Hengellinen uudistuminen kumpuaa rakkauden motivaatiosta. Jeesuksen uhrikuolema on rakkauden osoitus, Pyhä Hengen lahja motivoi rakastamaan ja Isän armo on ilmeinen.

Puhuja tulee joka kerta väärinymmärretyksi....

2006-11-30T12:28:00.000+02:00

Seurakuntatyön yksi varjopuolista on jatkuva puhetyöläisen väärinymmärtäminen. Puhujan viesti välittyy kuulijan tulkittavaksi. On siis tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka puhuja tulee ymmärretyksi.

Puhujasta aiheutuvat tekijät:

Puheeseen vaikuttaa monia muita tekijöitä, jotka ovat klassisessa puheopissa eetos (kreik. eethos), paatos (kreik. pathos) ja loogisuus (kreik. logos).

Eetos tarkoittaa sekä huoliteltua esiintymistapaa (puheen luonne) että esiintyjän luonnetta. Kyseessä voi olla dramaa tai huumoria kunhan asiasisältö ei kärsi tehokeinojen käytöstä. Herätysliikkeessämme huumorin on yleisin väline esiintymiseen, mutta useasta puhujasta ja puheesta en muista kuin vitsit tai suureelliset esimerkit jälkikäteen. Tällöin vitsin painoarvo on liian suuri ja puheen sisältö ja sanottava kärsii. Puhujan moraalinen luonne tulee olla myös puheen mukainen: "Elä niin kuin saarnaat" on hyvä mittari.

Paatos (kreik. pathos) merkitsee sekä ihmisten reakointia että tunnetta. Joistakin sanotaan, että he puhuvat paatoksella, silloin kuin puheen tunnetila ylikorostuu. Mutta tunnetila on tarpeellinen hyvälle puheelle. Siki on tärkeää arvioida, mikä on se tunne, joka puheella halutaan ihmisessä herättää. Tunne usein motivoi ihmiseen toivottuun reaktioon ts. käytökseen.

Logos viittaa puheen loogisuuten. Puheen logiikkaa rakentaa johtoajatus, pääasian kohdat, esimerkit ja sovellutukset. Jos puheesta puuttuu hallitseva johtoajatus, koko puhe on jo syntyessään huono. Johtoajatus nimittäin määrää sekä puheen loogisen kulun, pääasiankohdat että sopivat esimerkit ja sovellutukset.

Suurimmat riskit tulla väärinymmärretyksi lienee esimerkeissä ja sovelletuksissa. Näin minulle ainakin kävi viime lauantain nuortenillan puheen suhteen. Esimerkkini valinnan olisi tullut johtaa siihen, että ihmiset minimoisit ne tekijät, jotka häiritsevät rukousta. Mutta ihmisten reakointi antoi ymmärtää, että kännykkä-esimerkkini viestitti heille kännykän syntisyyttä. Puhuin kännykän väärinkäytöstä jumalanpalvelus yhteydessä ja siitä, kuinka kännykkä voi meitä hallita. Mutta oikein käytettynä kännykkä on hyvä palvelija. Luulen, että tulin väärinymmärretyksi, koska dramatisoin liikaa esimerkkiäni enkä puheen varsinaista sisältöä.

Kuulijasta aiheutuvat tekijät:

Puhuja ei voi vaikuttaa yleisöönsä tietyissä tekijöissä. Sen kaltaiset tekijät kuten älykkyyosamäärä tai kuuntelukyky eivät ole kuulijasta aiheutuvia tekijöitä. Ne ovat hallittavissa, jos puhuja tietää kohderyhmänsä. Esimerkiksi lapsilta ja varhaisnuorilta ei tule odottaa enempää keskittymiskykyä kuin yksi minuutti per ikävuosi. Eli 12-vuotias jaksaa kuunnella 12 minuuttia. Lastenleirien ja pyhäkoulujen maratoonipuheet tulisi julistaa pannaan.

Puhuja ei voi vaikuttaa kuulijan fyysiseen vireystilaan, kuten janoon, nälkään tai väsymykseen. Tietysti köyhyyden keskellä seurakunnan pitäisi ruokkia köyhät, jotta he eivät olisi nälkäisiä kokoontumisen aikana.

Henkiseenkin vireystilaan vaikuttaminen on rajallista. Hyvä vitsi ja leppoisa tunnelma voi piristää masentunutta hetkeksi, jotta hän jaksaa kuunnella. Mutta kestävä ratkaisua asiaan ei ole. Kuulijan vastuu on tulla levänneenä ja itsestään huolehtineena, jos aikoo saada irti parhaan osan saarnaa tai seurakunnallista opetuspuhetta.

Kuulijastajohtuvien häiriötekijöiden minimointi on kuulijan vastuulla. Tuo surullisen kuuluisa kännykkä lienee selvin esimerkki ja yleisin häiriön aiheuttaja.

Kirjoitta kommetteja asioista...

Piispasta pyhäkouluopettajaksi

2006-11-29T00:59:00.000+02:00

Eläkkeelle jääneen Porvoon piispan, Erik Wikströmin vaimo ehdotti miehelle hyödyllistä tekemistä eläkeajaksi. Uraputki johtaisi pappien paimenesta karitsoiden kasvattajaksi. Vaarin pyhäkoulu olisi varmasti mieluinen lasten lapsille sekä muille joukkoon uskaltautuneille. Emerituspiispa edellytti kuitenkin itseltään asiaan kouluttautumista, kurssille lähtöä, jos toimeen rupeaisi Kotimaa lehden haastattelun mukaan. Tämä sopii luterilaiseen asioihin perehtymiseen.

Piispan vaimo saattaa olla vaimojen tapaan viisas tulevaisuuden luoja. Elämän ruuhkavuosissa olevat näyttävät hengästyvän pelkästä materiaalisen leivän hankinnasta. Ehkä isoisien ja -äitien osuus lasten hengellisessä kasvattamisessa on aliarvioitu voimavara. Kuinka isovanhemmat voisivat siirtää hengellisen pääomansa aina lapsen lapsiin saakka? Usealla isovanhemmalla on etuoikeus nähdä elämänsä jatkuvuus aina kolmanteen sukupolveen saakka alentuvassa järjestyksessä.

Helluntailaisessa ympäristössä uskomme rukouksen voimaan. Hyvä niin. Mutta liian usein isovanhemmat vetäytyvät taka-alalle, kun kyseessä on omien lasten lapsien hengellinen hyvinvointi. Ajatellaan, että hengellinen kasvatus kuuluu vain vanhemmille ja seurakunnan uskotuille lapsityöntekijöille. Voisiko asioille tehdä mitään, sillä tänä päivänä puhutaan energisistä ukeista ja mummeista?

Toinen näkökulma eläkkeelle jäävien siirtymisestä pyhäkoulutyöhön on sukupolvien välisen kuilun ennalta ehkäisemisessä. Elämme ukittomassa ja mummittomassa yhteiskunnassa. Usein ensimmäinen ja kolmas sukupolvi asuvat kaukana toisista ilman viikoittaista vuorovaikutusta toisen sukupolven työ- tai opiskeluolosuhteiden takia. Näin sukupolvien välinen ketju katkeaa, ja yhteiskuntamme on täynnä yksinäisiä vanhuksia.

Seurakuntatyössä tämä heijastelee toiveena vanhojen ja nuorten yhteydestä. Tälle yhteydelle pitäisi tehdä jotain. Vanhusten osallistuminen lapsityöhön, hengellisinä ukkeina ja mummeina, korjaisi edes hiukan yhteiskuntamme synnyttämää kuilua sukupolvien välille. Luonnollisesti voisi ajatella, että lapsista nuoriksi kasvavat oppisivat näin kunnioittamaan paremmin vanhempia sukupolvia seurakunnassa, jos ikääntyvät olisivat jollakin tavalla läsnä lasten kehityskulussa.

Seurakuntamme toimintatavat eristävät tehokkaasti ikäpolvien välisen vuorovaikutuksen. Kokoukset on pääasiassa suunnattu aikuisväestölle, ukit ja mummit mukaan lukien. Lapsien elämöintiä hyssytellään pahimmassa tapauksessa. Kuinka lapsi kasvaisi tämänkaltaisissa olosuhteissa hengelliseen vuorovaikutukseen edeltä menneisiin sukupolviin, jos hänen tasolleen ei mennä tasavertaisena seurakuntaan osallistujana?

Näiden ajatusten valossa toivon, että Wikströmin tie kävisi piispasta pyhäkouluopettajaksi.

Laiska bloggari palaa...kännykkä on tämän aiheena

2006-11-28T16:13:00.000+02:00

Olen laiska bloggari. Tai en ole laiska, sillä luen muiden blogeja usein. Sisällöntuotannossa vain mättää.

Erityisesti luen Asburyn teologisen seminaarin Uuden testamentin professori Ben Witheringtonin blogia. Hänen tekstinsä sisältö ja huumori ovat virvoittavia.

Eräässä blogissansa hän kysyy kysymyksen: "Voinko ostaa kännykän ja pysyä kristittynä?" Tuo on ajankohtainen aihe, koska kännykän käyttö hakee vieläkin sekä käytännöllisiä, sosiaalisia että eettisiä rajoja. Hän nimeää kännykän ihmisen narsismin ja itsekeskeisyyden symboliksi, uuden ajan epäjumalaksi.

Yksilö ei häpeä vastata kännykkään ilman anteeksipyyntöä keskustelleessaan kasvokkain toisen lähimmäisen kanssa. Kännykän kasvoton keskustelukumppani tuntuu olevan tärkeämpi kuin aidosti läsnäoleva ihminen. Nokian tunnuslause Connecting People on toive, mutta kännykä todellisuudessa toimii kuiluna, Disconnecting Life Discussions and People alive.

Jumalanpalveluksissa ja nuortenilloissa ihmiset poistuvat vastamaan kännykkään, kirjoittavat tekstiviestejä ja pelaavat kännykkäpelejä. Eikö aikamme ihmisiltä, jotka itseään kristityiksi kutsuvat, löydy Pyhän tunnetta ja janoa? Työpaikalla, koulussa ja harrastuksissa on tavallista, että kännykkä jää taka-alalle. Mutta miksi ei seurakunnassa? A mobile phone is disconnecting people from God.

Nuorisopastorina olen pannut merkille, että nuoria kiinnostaa nuortenilloissa oma kännykkänsä enemmän kuin rukous, ylistys tai opetuspuheenvuoron kuunteleminen. Kännykkä on ottanut voittoisan otteen käyttäytymisestämme. Hallitseeko kännykkä käyttäjäänsä? Vanha suomalainen sananlasku kuuluu: "Tuli on hyvä palvelija, mutta huono herra." Samoin on kännykän laita. Palvelijana se on apuvälinen, mutta Herrana se voi syrjäyttää sekä lähimmäisen että Jumalan. Onko kännykästä todellakin tullut narsismin ja itsekeskeisyyden uusi epäjumalallinen ilmentymä?

Pari hyvää tekoa päivässä...

2006-09-21T21:21:00.000+03:00

Raamatuntulkinta, kirkkohistoria ja kokemus nykyisestä elämästä ovat usein hedelmällinen keskustelukumppani, jos aiomme ymmärtää Pyhiä Kirjoituksia paremmin.

Asuessani Belgiassa, joka on uskonnoltaan katolilainen ja yhteiskuntajärjestykseltään länsimainen, hyvinvointi demokratia, huomasin eron protestanttisen ja katolilaisen valtion erolla. Kun kerjääminen on harvinainen ilmiö protestanttisessa maassa, kuten Suomessa, katolilaisessa valtiossa katujen kulmat voivat täyttyä kerjäläisistä. Tiesitkö, että tämä eroavaisuus juontuu takaisin uskonpuhdistukseen?

Noustessaan taistelemaan katolilaisen kirkon anekauppaa vastaan, Luther näki almujen jakamisen köyhille ongelmana. Se tuki katolilaisen kirkon oppia armosta ja vanhurskaudesta. Kun ohikulkija lahjoitti köyhälle lantin, hän ajatteli tienaavansa osuuden Jumalan armosta ja vanhurskaudesta. Luther halusi kaikin tavoin puhdistaa katolilaisen teologian - jopa käytäntöön saakka. Hänen toimistaan seurasi, että kerjääminen kielettiin. Ollessaan realisti köyhyyteen puututtiin yhteisön voimin. Kaupunkien ja kylien keskuksiin sijoitettiin eräänlaiset rahankeräyslippaat, joihin rikkaat saivat lahjoittaa rahaa anonyymisti. Luotettavaksi katsottu virkailija jakoi rahat eteenpäin. Näin köyhiä ei unohdettu eikä katolaisen kirkon opin käytäntö heijastunut enää kadulle, tavallisen ihmisen elämään. Lutherin sosiaalireformaatiosta voidaan katsoa syntyneen kehitys kohti nykyistä käsitys kunnallisesta toimentuloturvasta, eläkejärjestelmästä sekä työttömyysrahasta.

Nykyisin lähimmäinen hyvinvointi on järjestäytynyt lainsäädännön keinoin. Tuloerojen kasvaessa ja rakenteellisen köyhyyden lisääntyessä, on kuitenkin syytä kysyä, mitä elävä kristitty voisi tehdä. Tämä on tärkeä kysymys, sillä Raamattu osoittaa, että "hyvät teot" ovat osa Jumalan lapsen elämää.

Vuorisaarnassa Jeesuksen seuraajista kerrotaan "maan suolana" ja "maailman valkeutena". Usein tämä tulkitaan julistavana evankeliointina, vaikka Jeesus totesi: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa" (Matt 5:16). On syytä kysyä, mihin on jäänyt kristittyjen hyvä tahto.

Tänä päivänä helluntaipiireissä puhutaan herkästi evankeliumista, joka tekee ihmisestä rikkaan. Jumalan siunauksesta ymmärretään aineellisen hyvinvoinnin kertymisenä. Kuitenkin UT:ssa raha ja hyvinvointi nähdään kilpailijana Jumalan huolenpidolle. Itse asiassa rahan tulisi olla väline auttaa lähimmäistä.

Suhteemme lähimmäisen auttamiseen heijastaa meidän luottamustamme Jumalaan. Ehkä on aika antaa omastaan niin paljon, että suomalainen ihminen joutuu rukoilemaan tosissaan: "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme". Tästä köyhien, Jeesuksen seuraajien rukouksesta on tullut lihavien, rikkaiden ja kylmäsydämmisten rukous. Hävettää!

On aika tehdä pari hyvää tekoa...

Avioero ja uudelleen avioituminen Raamatussa II

2006-09-18T14:38:00.000+03:00

Yritän työstää Instone-Brewerin kirjaa. Profeetta Hoosen kirja on VT:n osalta kaikkein keskeisin kirja avioero ja uudelleen avioitumis problematiikkaa käsiteltäessä. Yritän työstää profeetan tekstiä tässä, jotta pääsisin hiukan eteenpäin Instone-Brewerin kirjan kriittisessä lukemisessa.

Hepreankielen fontit löydät: www.bibleworks.com/fonts

---

Hoosea 1:1-3

yme’yBi yrIêaeB.-!B, ‘[:ve’Ah-la, hy"©h' rv<åa] Ÿhw"åhy>-rb;D>^WTT Hosea 1:1

~['îb.r"y" yme²ybiW hd"_Why> ykeäl.m; hY"ßqiz>xiy> zx'îa' ~t'²Ay hY"ïZI[u

`lae(r"f.yI %l,m,î va'ÞAy-!B,

%lEå [:veªAh-la, hw"÷hy> rm,aYO“w: p [:ve_AhB. hw"ßhy>-rB,DI tL;îxiT.²

#rti hnOÝz"-yKi( ~ynIëWnz> ydEäl.y:w> ‘~ynIWnz> tv,aeÛ ^úl.-xq;

`hw")hy> yrEÞx]a;me(

`!BE) Alß-dl,Te(w: rh;T;îw: ~yIl"+b.DI-tB; rm,GOà-ta, xQ;êYIw: ‘%l,YE’w:³

SANASTO

Jae 1:

yrIaeB. erisnimi: Beeri, Hoosean isä

zx'a erisinimi: Aahaz

Jae 2:

tL;îxiT. nomini. fem.konstr. hL'xiT Nomini konstruktuuri muodossa toisen nominin kanssa tarkoitaa Kun alkoi… (BDB, s. 321)

~ynIWnz nomini (huom. mon.): aviorikkomus, huorintekijä

hn"z" verbi: tehdä aviorikos, tehdä huorin

Jae 3:

rm,GOà erisnimi: Gomer, Hoosean vaimo, joka harjoitti prostituutiota ja symbolisoi Israelin uskottomuutta Jumalalle.

KIELIOPPI JA SYTAKSI

Jae 1:

Profetaallisen sanan kielikuvat:

hw"åhy>-rb;D> (JHWN sana) – profeettojen kirjoissa tämä sanapari merkitsee jumalallista puhetta eritilanteisiin (vrt. Jer 37:2; Hes 12:28, Aamos 8:11, Sak 1:6, 7:7, 12).

[:ve’Ah-la, hy"©h' rv<åa (joka tuli Hoosealle)- hajah seuraa prepositio el. Tätä yhdistelmää käytetään – joko prepositio al tai el- VT:ssa, kun jokin ulkopuolelta siirtyy ihmiseen. Esimerkiksi kuningas Rabbahin kruunu siirrettiin Daavidin päähän (2. Sam 12:30) tai paha henki tarttui Sauliin (1. Sam 16:23). Profeettakirjallisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että Herran sana tulee ulkopuolelta ja valloittaa profeetan tajunnan jollakin tapaa.

Jae 2:

Avioliiton ja avionrikkomisen kielikuvat:

^úl.-xq; %lEå vrt. j. 3 xQ;êYIw: ‘%l,YE’w:. Ensimmäisessä ja toisessa verbissä tapahtuu verbin lyhennys (1-nun verbi; xq;l' ja %l;h') Kielikuva avioliitosta: “Mene ja ota hänet”. Ensimmäinen on käskymuodossa ja toinen Qal ja vav-konsekutiivi. Hoosea totteli Herran outoa käskyä ottaa prostitioitu vaimokseen. Näin profetia ei ole ainoastaan sanoja, vaan kuvainnoillisia tekoja.

hnti hnOÝz" Qal.inf.abs. + Qal.ipf.3.fem.yk. Inf + Qal-imperfekti voimistaa verbin painotusta. Tämä voitaisiin kääntää “Israelin maa jatkuvasti petti.”

`hw")hy> yrEÞx]a;me( Kirkko Raamattu 1938 kääntää tämän tuplapreposition “luopumalla Herrasta”. Englanniksi tämän voisi kääntää kirjaimellisesti: “from after the Lord”. Ajatus on, että Israel kulki kaus ja pois päin Herrasta.

Uusia linkkejä...

2006-09-16T15:14:00.000+03:00

Tyndale House Bible Links
http://www.tyndale.cam.ac.uk/Tyndale/links_Biblical.htm
- Euroopan ainoa evankelinen raamattututkimusyhteisö

Heprean kielen kehittämiseksi
www.dailyhebrew.com
- kertaa sanastoa ja kielioppia suoraan Masoreettisesta tekstistä

Kreikan kielen kehittämiseksi
www.zuhubert.com
- tarjoaa päivittäisen kreikan tekstin Uudesta testamentista, joka näkyy blogini marginaalissa

Seitsemän tason Raamattutietoutta

2006-09-16T15:00:00.000+03:00

Stephen C. Carlson listaa seitsemän tason Raamattutietoutta amerikkalaisten kristittyjen parissa. Hänen tapaan olen huolissani suomalaisten Raamatunlukutottumuksista. Lisään yhden tason enemmän (kohta 3.). Millä tasolla olet?

Olet joskus kuullut Raamatun olevan olemassa.
Osaat etsiä Raamatun kopion jostakin kotoasi.
Kuuntelet sujuvasti Raamattusaarnoja seurakunnassa.
Luet modernia, suomalaista Raamatunkäännöstä.
Luet suomenkielistä opetusmateriaalia Raamatusta.
Luet vieraskielistä Raamattua ja opetusmateriaalia (englanti, saksa).
Luet Vanhaa testamenttia hepreaksi.
Luet Uutta testamenttia kreikaksi.

Jos olet seurakuntalainen, pyri vähintään tasolle 5. Jos olet pastori, pyri tasolle 8.

Menestys evankeliumi vs. antelias evankeliumi

2006-09-02T23:25:00.000+03:00

Eräs kaverini toimii pastorina pienessä seurakunnassa Roomassa, Italian pääkaupungissa. Keskustelin hänen kanssaan Skypen kautta. Liikuttavinta oli kuulla, että seurakunnan köyhin mies pitää hänen nelihenkisestä perheestään huolen. Mietin jälleen kerran, että mitä rikkaampi ihminen on, sitä vähemmän hän tahtoo auttaa. Köyhillä ja evankeliumin muuttamilla ihmisillä on aina sydäntä toisille ihmisille.

Olen usein miettinyt sitä, että mihin entisaikojen sankarillinen kristillisyys on kadonnut. Ennen aikaan, kun rikas tuli uskoon, hän lahjoitti ylimääräisen omaisuutensa pois. Nykyisin on tapana julistaa, että Jumala siunaa ihmistä kaikin puolin, jos hän haluaa jättää elämänsä hän käsiinsä.

Jeesus lupaa ihmisille, jotka lopettavat rikkauden etsimisen, Jumalan huolenpidon: "Etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa ja vanhurskasta tahtoaan, niin kaikki tämä teille annetaan." Minulla on henkilökohtainen kokemus tästä.

Viime kuussa, kun olin jäämässä lomalle, tililläni oli pyöreä nolla. Viikko tilipäivään. Ei rahaa, ei mitään. Olin herännyt aamulla rukoilemaan ja sanoin Jumalalle, että tarvitsemme apuasi. Viimeisen kokouksen jälkeen eräs nainen ojensi auttavan käden ilman, että hän tiesi tilannettamme. Selvisimme viikosta.

En ole koskaan ollut rikas, mutta aina valmis auttamaan. Evankeliumi on toiselle antamista. Jeesus antoi henkensä meidän edestämme. Tämä uhrautuminen toisten edestä on kristillisen vaelluksen ihanne. Siihe meidän tulee samaistua.

Jumalan valtakunta

2006-09-02T16:30:00.000+03:00

Jeesuksen julistuksen keskeinen sanoma koski Jumalan valtakuntaa, kuten kolme evankelistaa asian ilmoittavat (Matt 4:23, Mark 1:15, Luuk 8:1). Ajattelin perehdyttää seurakuntamme nuoret Jeesuksen opetuksiin ja tekoihin tulevan syksyn ja talven aikana tämä teeman ympärillä.

Jumalan valtakunta tarkoittaa Jumalan hallintavaltaa ihmisen elämässä. Jeesus esittäytyy kuin "lopunajan profeetta", joka kutsuu ihmisiä "kääntymään" Vt:n profeettojen tavoin. Vt:n profeetat kysyivät Israelin kansalta ja heitä ympäriöiviltä kansoilta kuuliaisuutta Jumalan laille. Esimerkiksi profeetta Joona kutsui Niiniveen kääntymykseen. Jeesus taas opettaa, että hän on suurempi kuin Joona (vrt. Matt 12:41). Eli Jeesus kutsui ihmisiä olemaan kuuliaisia hänen opetuksillensa Jumalan valtakunnasta.

"Ette voi palvella kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa." Onko Jeesus sinun rahojesi hallitsija?

"Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa." Onko Jumalan valtakunta sinun seksuaalisuutesi ja arvomaailmasi keskipiste?

"Anokaa niin teille annetaan." "Tulkoon sinun valtakuntasi." Rukoiletko, jotta voisit elää Jumalan tahdossa?

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Onko lähimmäisen auttaminen sinulle Jumalan hallintavallan tunnustamista, vai oletko itsekäs? Usein meidän uskomme on vain opinkohtien tunnustamista, mutta ei toisten huomioimista.

Tässä on joitakin väläyksiä tulevaan opetussarjaani Jeesuksesta, jonka tunnusta olevan kristinuskon perustaja.

Avioero ja uudelleen avioituminen Raamatussa I

2006-08-26T10:18:00.000+03:00

Luen tällä hetkellä David Instone-Brewerin kirjaa Divorce and Remarriage in the Bible: The Social and Literary Context. Eerdmans: 2002. (Avioero ja uudelleen avioituminen Raamatussa: Sosiaalinen ja kirjallinen asiayhteys). Instone-Brewer pyrkii todistamaan kirjassaan seuraavat väitteet, jotka ovat loogisesti toisiinsa sidoksissa:

Sekä Jeesus että Paavali tuomitsivat avioeron ilman oikeutettua syytä ja eivät suositelleet avioeroa syiden ollessa päteviä.
Sekä Jeesus että Paavali pitivät totena Vanhan testamentin esittämiä syitä oikeutetun avioeron perusteeksi.
Vanha testamentti antaa oikeutuksen avioeroon huorintekemisen johdosta tai hylkäämisen (heitteille jättö) ja väärinkäytöksen perusteella.
Sekä Jeesus että Paavali tuomitsivat uudelleen avioitumisen, jos avioeron syyt olivat toiset kuin edellä mainitut oikeutetun avioeron perusteet.

Ennen kuin pääsemme kirjaan käsiksi seuraava johdanto on paikallansa.

Johdanto tämän blogisarjan "Avioero ja uudelleen avioiotuminen Raamatussa" lukemiseen

Instone-Brewerin kattava teesi on, että Uuden testamentin opetus avioerosta ja uudelleen avioitumiseta täytyy ymmärtää niin kuin alkuperäiset lukijat ymmärsivät sen ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla (s. ix). Tämä historiallinen tehtäväksianto edeltää aina tulkinnallista tehtäväksiantoa. Historiallinen tehtäväksianto pyrkii ymmärtämään Raamatun kirjoituksia sen moninaisissa kulttuuris-historiallisissa asiayhteyksissä, joita ovat Raamatun maailman kieli, uskonnollinen ympäristö, poliittinen tilanne ja historialliset olosuhteet vain mainitaksen muutamia. Tulkinta, joka seuraa historiallista ymmärtämystä, on taas meidän tehtävämme nykypäivälle, sillä jokainen Raamattua lukeva sukupolvi janoitsee ymmärtävänsä Raamattua niin kuin se on kirjoitettu. Tämän ymmärtämisen hahmottaminen johtaa vasta lopulliseen päämääräämme: kuinka sovellan antiikkista tekstiä, jonka kautta Jumala päätti maailmaan puhua, nykypäivään? Instone-Brewerin kirja on oiva keskustelukumppani, kun yritän ymmärtää avioeron ja uudelleen avioitumisen problematiikkaa Raamatussa ja sen jälkeen yritän hahmottaa, kuinka meidän tulisi suhtautua avioeroon ja uudelleen avioitumiseen seurakunnassa nykypäivänä. Kirja etenee seuraavasti:

1. Antiikin Lähi-Itä: Avioliitto on sopimus
2. Pentateukki (Viisi Mooseksen kirjaa): Erokirja sallii avioeron
3. Myöhemmät profeetat: Aviolupausten rikkominen tuomitaan
4. Testamenttien välinen aika: Naisten oikeudet paranevat
5. Rabbien opetus: Avioeron syyt höllentyvät
6. Jeesuksen opetus: Vain Vanhan testamentin syyt ovat oikeutettuja avioerolle
7. Paavalin opetus: Avioero Vanhassa testamentissa pitää sisällään laiminlöynnin (neglect)
8. Aviolupaukset: Raamatusta ja juutalaisuudesta perittyjä
9. Avioeron historia: Kirkkohistoriallisia tulkintoja
10. Nykyajan tulkintoja: Eritapoja ymmärtää raamatullinen teksti
11. Pastoraaliset johtopäätökset: Instituutionaalisuuden väärinymmärtämisen korjaaminen

Kirjan sisällysluettelo heijastaa kirjan vakavamielistä, akateemistä otetta. Jokainen luku on välttämättömyys, jotta avioeron ja uudelleen avioitumisen problematiikkaa voitaisiin ymmärtää. Koko Raamatun ja sitä seuranneen tulkintahistorian avaaminen on työlästä, mutta palkitsevaa. Tässä kirjoitussarjassa pyrin työskentelemään yhden luvun kerrallansa. Ensinnäkin pyrin tiivistämään kukin luvun pääajatukset ja sitten yritän etsiä kriittisiä näkökantoja muiden tutkijoiden työstä. Tällöin yritän nähdä, onko Instone-Brewerin väite avioeron ja uudelleen avioitumisen perusteille huolella työstetty. Lopullinen päämääräni on auttaa seurakuntatyöskentelyä ratkottaessa käytännönongelmia.

Post scriptum. Aihe kiinnostaa minua negatiivisesti katsottuna, sillä törmään työssäni avioeron ja uudelleen avioitumisen luomiin yhteisöllisiin haasteisiin seurakunnassa. Ikäväänkin aiheeseen on pureuduttava. Valitettavasti. Toivoisin, että avioliitot kestäisivät. Mutta todellisuus on tätäkin valoisaa toivetta harmaampaa.

Lisää aiheesta:

Instone-Brewerin kirjaa voi silmäillä sähköisessä muodossa 50 sivun verran (kirjan kokonaispituus on xi + 355 sivua) osoitteessa http://www.tyndale.cam.ac.uk/Brewer/PPages/DRB/Book/index.htm

Kirja-arvosteluja netissä:

Review by H. Eldon Clem http://www.bookreviews.org/bookdetail.asp?TitleId=2884&CodePage=2884,4424,4659

Review by Marie E. Shields http://www.bookreviews.org/bookdetail.asp?TitleId=2884&CodePage=2884,4424,4659

Muuta kirjallisuutta:

Keener, Craig S. ...And Marries Another. Divorce and Remarriage in the Teaching of the New Testament. Hendrickson: 2oo1.

Paavali ja rukous I

2006-07-11T10:13:00.000+03:00

1. Tess 1:2 kuuluu vuoden 1992 käännöksen mukaan: "Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme". Tämä jae antaa meille vihjeen Paavalin tavasta rukoilla.

1. Lauseke "kun muistamme teitä rukouksissamme" kertoo alkukielessä selkeästi Paavalin tavasta rukoilla. Sanaa rukous edeltää kreikan kielessä prepositio epi, joka merkitsee tiettyä ajan hetkeä. Näin Paavali viittaa siihen, että hän vietti säännöllisiä rukoushetkiä. Paavali, juutalainen ja juutalaisen Kristuksen seuraaja, noudatti todennäköisesti juutalaista tapaa rukoilla kolmesti päivässä aamulla, keskipäivällä ja illalla.

2. Jakeen pääverbi "me kiitämme aina" ja sitä seuraava partisiippi (kreikan kielessä) "muistamme" ovat preesensissä. Tämä merkitsee rukouksen säännöllisyyttä, jatkuvuutta. Yhdistettynä kohdan yksi sisältöön Paavali rukoili säännöllisesti - eli joka päivä - kolmasti päivässä.

3. Tessalonikalaiskirjeen lähettäjiksi on merkitty kolme lähetystyöntekijää: Paavali, Timoteus ja Silvanus. Kirjeen rukouspainotus on persoona pronominissa "me". Nämä työntekijät rukoilivat yhdessä.

4. Paavalin rukouselämää sävyttää kiittollisuus. Hän iloitsi siitä, mitä oli tapahtunut.

Tässä on hieman ruokaa rukouksiimme.

RUKOILKAA LAKKAAMATTA

2006-06-27T08:43:00.000+03:00

Oletko joskus pohtinut Paavalin käskyjä rukouksesta? Esimerkiksi ”rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess 5:17 avdialei,ptwj proseu,cesqe(). Useasti tämä tulkitaan, että rukous tulisi olla jatkuvasti tapahtuva suorite. Sen tähden monet tulkitsijat kirkkoisistä lähtien selittävät lakkaamatonta rukousta elämäntapa valintoina. Jos elän hyvää elämää ajatellen esimerkiksi lähimmäisestä kunnioitettavasti, silloin rukoilen. Mutta Paavali käsky koskee rukoustapahtumaa, jossa ihminen kohdistaa rukouksen Jumalaan.

Kreikan kieli antaa sen mahdollisuuden, että lakkaamaton rukous on säännöllisesti toistuva rukous. Verbi rukoilkaa on todennäköisesti iteratiivinen preesens, joka tarkoittaa hetkittäin, mutta toistuvasti tapahtuvaa tapahtumaa. Jos kuvaisin yhtä rukoushetkeä tähtenä ”lakkaamaton rukous” tapahtuisi säännöllisesti * * * * * *. Paavali kehotti siis säännölliseen rukouselämään, joka on hänelle lakkaamaton rukous.

Kreikan sanalista yli 400 esiintymiskertaa I

2006-02-20T21:51:00.000+02:00

Päätin koota kreikanopiskelun helpottamiseksi sanalistoja.

Apuvälineinä käytän:

Liljeqvist, Matti. Kreikka-Suomi Uuden testamentin sanasto. Aika Oy, 2001.

Van Voorst, Robert E. Building Your New Testament Vocabulary. 3rd edition. Society of Biblical Literature, 2001.

Sanaperheitä joista yksi tai useampi sana ilmenee yli 400 kertaa

(Kreikan fontit ovat Bibleworks 6:n tuottamat. Ne löydät osoitteesta http://www.bibleworks.com/fonts.html)


avkou,w	kuulen	(akustiikka) 430
avkouh,, -h/j h`	kuulo(aisti), korva, julistus, maine	24
eivjakou,w	kuuntelen	5
u`pakou,w	olla kuuliainen	21
u`pakoh,, -h/j h`	kuuliaisuus, totteleminen	15
	-----------------------------------
avlla,	mutta, vaan, paitsi	638
avlloj, -h, -o	toinen (eri kuin)	155
avllh,lwn	toinen toisensa, keskinäinen	100
avllo,trioj, -iva, -on	vieras (adj.), vierasmaalainen (subs.)	14
avlla,ssw	muuttaa, vaihtaa, muuttua (pass.)	6
katalla,ssw	sovittaa, tulla sovitetuksi	6
	--------------------------------------
av,nqrwpoj, -ou o`	ihminen	(antropologia) 551
avnqrw,pinoj, -h, -on	inhimillinen (eläimellisen ja jumalallisen vastakohta)	7
	-------------------------------------
auvtoj, -hv, -ov	hän, se, he; itse; sama; juuri, nimenomaan; korostaa subjektia	5601
e`autou/, -h/j, -ou/	refleksiivi pron. itsensä, itseänsä	321
evxauth/j	samalla hetkellä ; heti paikalla ; heti	6
	--------------------------------------
gi,nomai	olla, tulla joksikin; tapahtua	670
paragi,nomai	tulla, saapua; palata ; olla läsnä	37
genna,w	siittä, tulla isäksi ; synnyttää, tulla äidiksi ; syntyä (pass.)	97
genea,, -a/j h`	syntyperä, suku ; sukupolvi	(genealogia) 43
ge,nesij, -ewj h`	alku	(genesis) 5
ge,noj, -ouj to	rotu ; laji ; syntyperä, suku	(genus) 21
gonei/j, -e,wn oi`	vanhemmat	20
monogenh,j, -e,j	ainoa, ainutlaatuinen	9
sungenh,j, -e,j	samaa sukua oleva	9
	--------------------------------------

Markuksen evankeliumi - puolutuspuhe Jumalan Pojan ristintyölle

2006-02-14T17:49:00.000+02:00

Markuksen evankeliumi on saanut ennenkuulumattoman suuresti huomiota viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Lyhyinpänä evankeliumina siihen on kiinnitetty vähiten huomiota kirkkohistoriassa verrattaessa esimerkiksi Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeihin. Pituus ja sisältö ovat vaikuttaneet tämän evankeliumin aliarvioimiseen noin 1800 vuoden ajan, kunnes alkukristillisyyttä ja Uutta testamenttia alettiin tutkia historiallisesti. Nyt tätä dokumenttia arvostetaan yhtenä aikaisimmista kirjallisista tuotoksista, jossa seurakuntayhteisö muistelee evankelistan johdolla, mitä tapahtui Jeesus nasaretilaiselle.

Markuksen evankeliumin selittämiseen on sovellettu useita eri näkökohtia, joista kannatan sitä, että se kirjoitettiin selittämään Jeesuksen ristin kuolemaa (en vähiten siksi, että Gundry kommentaari on huikea osoitus tästä väitteestä). Evankelista näkee tärkeäksi painottaa Jeesuksen omaa kykyä ennustaa hänen tuleva kohtalonsa. Jo ensimmäisistä jakeista lähtien (1:1-4) lukijalle annetaan avain ymmärtää Markuksen evankeliumin tarkoitus: Jumalan Pojasta, messiaasta, kertova evankeliumi perustuu jumalalliseen suunnitelmaan. Johannes Kastajakin tulo oli tallennettuna Vanhan testamentin teksteissä.

Markus 1:2-4 avaa lukijan ymmärryksen näkemään, kuinka Markuksen evankeliumin ennustusosia olisi luettava. Profetiaa seuraa täyttyminen, siksi lukuisat passio-ennustukset seuraavat tätä mallia, jonka löydämme heti alusta saakka. Johannes Kastajan tuleminen on profetaallisesti asetettu tapahtuvaksi ja näin se tapahtui. Saman tavan mukaisesti evankelista käyttää Jeesuksen ennustuksia Jumalan Pojan kuolemasta. Jokainen Jeesuksen ennustus katsoo eteenpäin, kohti paradoksaalista ristin kuolemaa. Toisin sanoen Markuksen evankeliumissa toimii kaava ennustus-täyttyminen.

Kun vertaamme tätä tapaa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin, huomaamme tärkeän eron. Kaksi muuta synoptista evankeliumia esittävät todisteet ennustusten toteenkäymiseen jälkikäteen. Esimerkiksi Jeesuksen syntymästä kertovassa perikoopissa (1:18-25) ensimmäiseksi todetaan, että Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen työnä ja vasta sitten annetaan selitys tälle tapahtumalle Vanhasta testamentista ikään kuin ennustuksen tuloksena. Markuksen evankeliumi toimii päinvastoin: ennustus-täyttyminen.

Tämä on keskeinen argumentti sille, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu puolustamaan Jumalan Pojan skandaalimaisen ristinkuoleman ja siitä seuranneen ylösnousemuksen tärkeyttä. Kuinka ristillä kuollut Jeesus voisi olla Jumalan Poika? Tälle täytyi antaa selityksensä, joka löytyy Jeesuksen omista profetioista (8:31-33; 9:9-13; 9:31; 10:33,34) .

Nykypäivän lukija on saattanut etääntyä Jeesuksen ajan Rooman valtakunnan tavasta ja syistä toimittaa ristiinnaulitsemisella tapahtuva teloitus. Syy siihen liittyy rikollisuuteen tai maan petturuutteen. Kuinka Jeesuksen seuraajat saattoivat uskoa Häneen enää, kun häpeällinen teloitus oli tapahtunut? Keskeistä tämän kysymyksen vastaamiseen on Jeesuksen ennustuksessa. Näin täytyi tapahtua. Tästä seuraa loogisesti myös se, että jos Jeesus osasi ennustaa oman kuolemansa, on mahdollista, että Hän nousi ylöskuolleista.

Markuksen evankeliumi käyttää Jeesuksesta useita ilmaisuja, kuten esimerkiksi Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Vaikka myöhemmät kirkkkoisät ovat tulkinneet näiden viittaavan Jeesuksen ihmisyyteen ja jumaluuteen, Jeesukselle ne merkitsivät messias-käsitteitä ja olivat lähekkäisiä synonyymejä. Idea on kuitenkin se, kuinka voittoisa messias voisi kärsiä? Hänen odotettiin tulevan voittoisan tuomarin roolissa Danielin kirjan luvun 8 hengessä. Markuksen evankeliumi todella korjaa tätä käsitystä ja puollustaa, että Jeesuksen täytyi messiaana kuolla ja nousta ylös ennen kuin Hän voisi tulla pilvissä tuomarin roolissa.

Tässä ovat keskeiset näkökohdat, joiden mukaan minä luen Markuksen evankeliumia ja sen teologista sisältöä.

E-Raamattu avattu

2006-02-13T09:42:00.000+02:00

Tämän blogin tarkoitus näkyy nimessä, jossa E:llä on ainakin kaksi merkitystä. Ensimmäinen on siinä, että E - on yleinen lyhenne sanasta "electronic", joka viittaa sähköiseen viestimiseen netissä. Toinen on se, että uskon "evankeeliseen" (tai: evankelikaaliseen) Raamatun selitykseen. Yksi merkitys voisi olla myös siinä, että tämä blogin perustajan nimi alkaa E:llä ;).

Tämä blogin tarkoitus on tuottaa erilaisia raamattumuistiinpanoja, pitäytyen evankeeliseen näkemykseen Raamatusta. Peruslähtökohtana on se, että Raamattu on Jumalan Hengen inspiroima kirja, joka on opin ja uskon ainut ohjenuora.

Jätän tarkoituksella määritteen "inspiroinnista" avoimeksi, sillä herätyskristillisten parissa on moniakin näkökantoja asiassa. Pääasia on, että tämä blogi edustaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Näkemys yliluonnolisesta Jumalasta on myös tärkeä.